Tolstoi itse piti romaaneistaan parhaimpana "Anna Kareninaa" (1873-77), jonka aihe on suppeampi mutta henkilöiden luonnekuvaus syvällisempi kuin "Sodassa ja rauhassa". Anna Kareninan ja Vronskin tarina on yksi maailmankirjallisuuden hienoimmin ja lampimämmin kuvattuja rakkaustarinoita. Sen moraalinen sanoma on kuitenkin selvä: Tolstoi tuomitsee avioliiton ulkopuoliset suhteet ja osoittaa niiden johtavan tuhoon. Romaanin rinnakkaisessa juonessa esiintyy Levin, filosofinen maanomistaja, joka Tolstoin tavoin työskentelee pellolla yhdessä maaorjiensa kanssa pyrkien muuttamaan näiden elämää, ja erään talonpojan johdattamana löytää itse tien uskoon.