Kolvicca on viimeni karjalaini kylä Kuolan niemimualla ta shamoin muajilman pohjosin karjalaini kylä. Shen eläjät ollah eri Vienan Karjalan paikkakunnilta tullehien shiirtolaisien jälkiläisie ta paissah shekamurrehta, kumpani on kehittyn erikseh varshinaiskarjalan murrehjatkumoshta. Kirjashsha tutkitah rappeutujan Kolvican murtehen shanashtuo ta kielioppie alovehelta shuatujen lingvistis-etnografisien tietojen avulla. Karjalua taitajien viimesen shukupolven kieleshshä rikeneh tulou ilmi vaihtoehtosie muotoja shekä idiolektien välillä jotta idiolektien shiämeshshä, ta tutkimuksheshsha punnitah eri shyitä, kumpaset shuahah aikah tätä variatijuo.
Kolvitsa is the only surviving Karelian village on the Kola Peninsula, and the northernmost Karelian village in the world. Its inhabitants speak a mixed migrant vernacular, which developed in isolation from the Karelian Proper dialect continuum. This study uses linguistic-ethnographic insights from the region to investigate the lexical and grammatical structure of receding Kolvitsa Karelian. The last generation of speakers manifests a profusion of alternative forms, not only across but also within idiolects, and the study explores different factors giving rise to this variation.
Kolvicca on viimeni karjalaini kylä Kuolan niemimualla ta shamoin muajilman pohjosin karjalaini kylä. Shen eläjät ollah eri Vienan Karjalan paikkakunnilta tullehien shiirtolaisien jälkiläisie ta paissah shekamurrehta, kumpani on kehittyn erikseh varshinaiskarjalan murrehjatkumoshta. Kirjashsha tutkitah rappeutujan Kolvican murtehen shanashtuo ta kielioppie alovehelta shuatujen lingvistis-etnografisien tietojen avulla. Karjalua taitajien viimesen shukupolven kieleshshä rikeneh tulou ilmi vaihtoehtosie muotoja shekä idiolektien välillä jotta idiolektien shiämeshshä, ta tutkimuksheshsha punnitah eri shyitä, kumpaset shuahah aikah tätä variatijuo.