"Suureen Itään” on 5. osa Suomen siirtolaisuuden historiaa käsittelevää kirjasarjaa. Kirjassa tarkastellaan suomalaisten muuttoa Venäjälle ja Neuvostoliittoon sekä Aasiaan viimeisten neljän vuosisadan aikana. Tärkein muuttokohde oli vuonna 1703 perustettu Venäjän pääkaupunki Pietari, mutta suomalaisia muutti 1800-luvulla eri puolille Venäjän valtakuntaa, aina Muurmannin rannikolta Bakuun, Siperiaan ja Alaskaan asti. 1900-luvulla suomalaisia hakeutui myös Venäjän ja Neuvostoliiton ulkopuolisille Aasian alueille.
Itään muutti hyvin erilaisia ryhmiä: upseereita Venäjän asevoimiin, insinöörejä öljyteollisuuteen ja rautatierakennuksille, käsityöläisiä ja muuta työväkeä sekä palvelijattaria Pietariin, karkotettuja vankeja Siperiaan, merimiehiä ja lähetyssaarnaajia Kauko-Itään.
Vanha muuttoliike Suomesta Venäjälle katkesi vuonna 1917, ja useimmat venäjänsuomalaiset palasivat kotimaahan. Neuvostoliittoon hakeutui ns. punaisia pakolaisia 1918, kommunismin ja suomalaisen Karjalan rakentamiseen värvättyjä amerikansuomalaisia ja Suomen lamaa pakoon lähteneitä työnhakijoita, “loikkareita”. Viime vuosikymmeninä ovat Aasian öljymaat ja kasvavat markkinat huokutelleet suomalaisia yrittäjiä, ammattityövoimaa ja yrityksiä.
