Lohikäärmeitä, jättiläisiä, seireenejä ja meripetoja - kuvastoa keskiajasta on vaikea mieltää ilman kammottavia hirviöitä. Silti todellisen keskiajan hirviöt olivat taruakin ihmeellisempiä.Sydän- ja myöhäiskeskiajan läntisessä Euroopassa hirviöt olivat olennainen osa maailmankuvaa, ja niistä kirjoittivat monet keskiajan suurista ajattelijoista. Hirviöiksi kutsuttiin vanhoissa teksteissä kuvailtuja tai maankiertäjien kertomuksissa todistettuja erikoisia olentoja, mutta outoudestaan huolimatta ne olivat osa luontoa ja Jumalan suunnitelmaa.Keskiajan hirviöt esittelee näiden luonnollisten hirviöiden laajan kirjon koirankuonolaisista päättömiin miehiin ja amatsoneista lampaan ja kasvin sekamuotoihin. Samalla paljastuu, kuinka laaja-alainen merkitys hirviöillä oli keskiajan kulttuurissa. Oppineet joutuivat pohtimaan esimerkiksi, voitiinko kaukomaiden otuksia kastaa ja mistä johtuivat tavallisten ihmisten hirviömäiset piirteet. Mutta löysikö kukaan mystistä hirviöiden hallitsijaa, pappi Johannesta, ja hänen valtakuntaansa?