1990-luvun Suomessa julkista sektoria supistettiin, lakkautettiin ja muotoiltiin uudestaan. Julkinen tila ja valton yhtiöittäminen tarkastelee valtionhallinnon uudelleenorganisoitumista. Esimerkkinä on rakennushallituksen lakkauttaminen 1990-luvun puolivälissä. Teos selvittää organisaatiouudistuksen kulkua työntekijöiden kannalta. Missä päätökset uudistuksista tehtiin? Kuinka työntekijöille tiedotettiin tulevista muutoksista? Miten työntekijät vaikuttivat omaan tulevaisuuteensa? Teos seuraa erityisesti naispuolisten työntekijöiden - siivoojien ja arkkitehtien - kohtaloa uudistusten aikana ja niiden jälkeen. Samalla se tarkastelee julkisten tilojen tehtäviä ja asemaa antiikin Kreikasta alkaen. Valtion yhtiöittämiseen liittyy olennaisia kysymyksiä, joista ei ole tarpeeksi puhuttu: Missä kansalaisten ääni kuuluu nykyään, kun yhä useampi julkinen rakennus saa yksityisiä piirteitä ja esimerkiksi valtio perii julkisista tiloista aitoa markkinavuokraa? Viitoittaako julkisten rakennusten "markkinoistaminen" tietä kaikkien julkisten laitosten yksityistämiselle? Ovatko ilmaiset palvelut tai demokratia ylipäänsä mahdollisia, jos ei ole julkisia paikkoja, joissa niitä voidaan harjoittaa?
1990-luvun Suomessa julkista sektoria supistettiin, lakkautettiin ja muotoiltiin uudestaan. Julkinen tila ja valton yhtiöittäminen tarkastelee valtionhallinnon uudelleenorganisoitumista. Esimerkkinä on rakennushallituksen lakkauttaminen 1990-luvun puolivälissä. Teos selvittää organisaatiouudistuksen kulkua työntekijöiden kannalta. Missä päätökset uudistuksista tehtiin? Kuinka työntekijöille tiedotettiin tulevista muutoksista? Miten työntekijät vaikuttivat omaan tulevaisuuteensa? Teos seuraa erityisesti naispuolisten työntekijöiden - siivoojien ja arkkitehtien - kohtaloa uudistusten aikana ja niiden jälkeen. Samalla se tarkastelee julkisten tilojen tehtäviä ja asemaa antiikin Kreikasta alkaen. Valtion yhtiöittämiseen liittyy olennaisia kysymyksiä, joista ei ole tarpeeksi puhuttu: Missä kansalaisten ääni kuuluu nykyään, kun yhä useampi julkinen rakennus saa yksityisiä piirteitä ja esimerkiksi valtio perii julkisista tiloista aitoa markkinavuokraa? Viitoittaako julkisten rakennusten "markkinoistaminen" tietä kaikkien julkisten laitosten yksityistämiselle? Ovatko ilmaiset palvelut tai demokratia ylipäänsä mahdollisia, jos ei ole julkisia paikkoja, joissa niitä voidaan harjoittaa?
