Valtaosin arkisto- ja kirjallisuustutkimuksiin perustuva tietoteos Punainen viima käsittelee suomalaisten punaisten ja venäläisen sotaväen Suomessa vuosina 1917 ja 1918 harjoittamaa väkivaltaa. Sen uhreina menehtyi yli puolitoista tuhatta lähes yksinomaan siviiliväestöön kuulunutta suomalaista-miestä, naista ja lasta.
Kirja antaa käsityksen niistä olosuhteista, joissa Suomi joutui ensimmäistä kertaa puolustamaan itsenäisyyttään. Se johdattaa lukijan siihen pelon ilmapiiriin, joka muodostui maahamme vuonna 1917 aikana ja joka tiivistyi seuraavan vuoden talvena ja keväänä suoranaiseksi kauhuksi useilla punaisten valtaan joutuneilla Etelä-Suomen alueilla. Heidän teoistaan eivät järkyttyneet ainoastaan valkoiseen osapuoleen kuuluneet ja puolueettomat ihmiset, vaan myös monet punaisiin lukeutuneet suomalaiset, jopa punakaartilaiset itse.
Kirjasta käy ilmi selvä ero aseelliseen voimaan turvautuneen työväen radikalisoituneen vasemmistosiiven ja parlamentaarisia toimintatapoja kannattaneiden maltillisten sosiaalidemokraattien välillä. Moni tavallinen punakaartilainen joutuikin sodan pyörteisiin ilman, että hänellä olisi ollut muuta syytä liittymiseensä kuin jokapäiväisenleivän hankkiminen itselleen ja perheelleen.
Teos sisältää kuvatuissa noin kolmessakymmenessä tapahtumassa menehtyneitten uhrien nimiluettelot. Siinä kerrotaan myös väkivallan tekijöiden nimet, mikäli ne on saatu selville. Useita tapahtumia ei todennäköisesti ole aiemmin julkaistu missään. Muutamiin asiakokonaisuuksiin, kuten esimerkiksi Mommilan kartanon ja Viipurin lääninvankilan verilöylyihin on löytynyt merkittävää täydentävää tietoa.
