Tolstoi itse piti romaaneistaan parhaimpana "Anna Kareninaa" (1873–77), jonka aihe on suppeampi mutta henkilöiden luonnekuvaus syvällisempi kuin "Sodassa ja rauhassa". Anna Kareninan ja Vronskin tarina on yksi maailmankirjallisuuden hienoimmin ja lampimämmin kuvattuja rakkaustarinoita. Sen moraalinen sanoma on kuitenkin selvä: Tolstoi tuomitsee avioliiton ulkopuoliset suhteet ja osoittaa niiden johtavan tuhoon. Romaanin rinnakkaisessa juonessa esiintyy Levin, filosofinen maanomistaja, joka Tolstoin tavoin työskentelee pellolla yhdessä maaorjiensa kanssa pyrkien muuttamaan näiden elämää, ja erään talonpojan johdattamana löytää itse tien uskoon.
"Анну Каренину" Толстой называл "романом широким и свободным". В основе этого определения - пушкинский термин "свободный роман". Не фабульная завершенность положений, а творческая концепция определяет выбор материала и открывает простор для развития сюжетных линий. Роман "широкого дыхания" привлекал Толстого тем, что в "просторную, вместительную раму" без напряжения входило все то новое, необычайное и нужное, что он хотел сказать людям.
"Annu Kareninu" Tolstoj nazyval "romanom shirokim i svobodnym". V osnove etogo opredelenija - pushkinskij termin "svobodnyj roman". Ne fabulnaja zavershennost polozhenij, a tvorcheskaja kontseptsija opredeljaet vybor materiala i otkryvaet prostor dlja razvitija sjuzhetnykh linij. Roman "shirokogo dykhanija" privlekal Tolstogo tem, chto v "prostornuju, vmestitelnuju ramu" bez naprjazhenija vkhodilo vse to novoe, neobychajnoe i nuzhnoe, chto on khotel skazat ljudjam.
