Suomen pitkäaikaisimman naisministerin elämäkerta piirtää kuvan hämmästyttävästä elämästä, sodanjälkeisen Suomen kasvun vuosista ja viime vuosikymmenten poliittisista kommervenkeistä.
Sinikka Mönkäre syntyi 6. maaliskuuta vuonna 1947, kun Suomi oli vasta toipumassa sodasta. Elämä Vuoksenniskalla oli niukkaa. Sodan jäljet näkyivät kaikkialla, eivät vähiten ihmisissä.
Mönkäreen kohtaloksi tuli menettää äitinsä ja pitkälti myös isänsä traagisella tavalla kahden vuoden iässä. Huolimatta kasvattiperheensä taloudellisista vaikeuksista Mönkäre opiskeli, pääsi yhtenä harvoista opiskelemaan lääketiedettä Turkuun, tuli äidiksi ja sitten myös lääkäriksi vuosikurssinsa ensimmäisten joukossa.
Työväentalolla nuoruudessaan lähes kasvanut, Imatralla sittemmin pitkän lääkärinuran tehnyt Mönkäre nousi Imatran kaupunginvaltuustoon vuonna 1980, kansanedustajaksi vuonna 1987 ja ministeriksi vuonna 1995. Vuonna 2004 hänestä tuli Suomen pitkäaikaisin naisministeri.
Orpotytöstä ministeriksi kertoo monin yksityiskohdin ja hämmästyttävin anekdootein, millaisia vaiheita, tuttavuuksia ja sattumuksia noihin vuosiin ja pitkään uraan sosiaalidemokraattisessa politiikassa on mahtunut.
