Unohdetaan hetkeksi raz dva tri -kurssi ja idän eksotiikka. Venäläinen nykytodellisuus on jo läsnä suomalaisessa arjessa, joka päivä. Miten sen kanssa eletään? Tämä kirja tiivistää tarinoiksi käytännön kokemusta ja tutkimustietoa monilta elämänaloilta. Konkreettiset esimerkit neuvottelemisesta, työelämästä, ihmissuhteista ja perhearvoista valaisevat sitä, minkälaisissa asioissa todennäköisimmin syntyy väärinkäsityksiä, virhearviointeja, ohi puhumista ja tarpeetontakin ristiriitaa. Leena Liukkosen teoksessa on kyse myös siitä, keitä me itse olemme ja miksi katsomme venäläisiä niin kuin katsomme. Osa Venäjästä kun on katsojan silmässä.
Pohjoismaat ovat harvinainen järjestyksen, tasa-arvon ja turvallisuuden saareke tässä maailmassa, jonka mittakaavassa Venäjä on normaali maa ja me olemme poikkeus. Tai oikeastaan Venäjä on kokonsa ja monimuotoisuutensa takia enemmän maanosa kuin maa. Myös historialla on osuutensa asiassa. Talvisodan lisäksi kannattaa katsoa vähän kauemmaskin taaksepäin. Läntisen ja itäisen sivilisaation raja ei syntynyt kylmän sodan vuosikymmeninä vaan niitä edeltävien vuosisatojen kuluessa, venäläisyyden kulttuurinen vaikutus jäi vähäiseksi jopa autonomian ajan Suomessa. Neuvostoaika vain sinetöi henkisen torjunnan ja kulttuurierojen syvenemisen, ja ihmisten välinen vapaa arkipäiväinen kanssakäyminen kutistui olemattomiin.
Erilaisista kulttuureista lähtöisin olevat ihmiset eivät aina voi olla kaikista asioista yhtä mieltä, mutta taustojen ja historian ymmärtäminen helpottaa tilannetta. Siksi kirjoitin omista ja muiden kokemuksista kirjan, jonka olisin halunnut itse lukea. Mieluiten jo Moskovan junassa matkalla ensimmäisiin neuvotteluihin 25 vuotta sitten. - Leena Liukkonen
LEENA LIUKKONEN on useissa suomalaisissa tiedotusvälineissä, muun muassa Uudessa Suomessa ja Ylen tv-uutisissa työskennellyt toimittaja ja viestintäammattilainen. 2000-luvulla hän on perehtynyt erityisesti energia-asioihin sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Hän sai ensikosketuksen silloiseen Neuvostoliittoon eurooppalaisen opiskelijajärjestön tehtävissä ja on sen jälkeen ajoittain asunut ja työskennellyt Moskovassa toimittajana.
OTE KIRJASTA VENÄLÄISET TULEVAT:
Minusta on ollut mielenkiintoista se, miten epätasaisesti venäjänkielinen väestö ja heidän jälkeläisensä integroituvat Suomeen. On kaikenlaista Suomen hallituksen ministeristä aina äskettäin ilmestyneeseen nettiuhoajaan, jonka mielestä venäläisen saapas tuo itsestäänselvästi mukanaan myös venäläisen järjestyksen. Ja kaikkea siltä väliltä.
Olen oman ystävä- ja tuttavaverkostoni kuulumisten lisäksi seurannut julkista keskustelua ja maahanmuuttotutkimusta joitakin vuosia. Suositun teorian mukaan maahanmuuttaja käy läpi nelivaiheisen prosessin, jossa ensin kaikkea uutta ihannoidaan ja sitten katkerasti torjutaan, kunnes - jos hyvin käy - syntyy tasapaino ja ihminen sopeutuu uuteen yhteiskuntaan oman identiteettinsä kuitenkin säilyttäen. Mielialojen kirjo näkyy varsinkin nettikeskusteluissa. Ääripäässä on henkilö, jonka mukaan kaikessa on kyse kollektiivisesta identiteetistä, siitä että "meitä" sorretaan. Hän on aina kärppänä valmiina loukkaantumaan, herkistymään sanoille, näkemään vihamielisyyttä nimenomaan venäläisyyttä kohtaan sielläkin, missä kyse on henkilöristiriidoista, median peruskriittisyydestä, huonosta johtamisesta tai vastapelurin krapulapäivästä. Hän kokee suomalaisten olevan aidosti rasistisia venäläisiä kohtaan ja vie ajatuksensa niin pitkälle, että kaikkien ongelmien syyt ovat aina muualla kuin venäläisessä yksilössä itsessään. Lisäksi suomalainen yhteiskunta on aivan ylimainostettu ja suomalaiset monella tavalla vastenmielisiä.
Toinen ääripää, individualisti menestyjä, korostaa omaa valintaansa muuttaessaan ulkomaille ja menestyessään Suomessa, hän kiistää koskaan joutuneensa venäläisyytensä takia kokemaan mitään kielteistä. Hän opastaa muitakin elämään maassa maan tavalla ja huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan. Menestyjä sanoo helposti valittajalle, ettei tämä pärjäisi missään muuallakaan maailmassa ja tarjoaa Allegro-junan aikatauluja lääkkeeksi valitukseen Suomessa vallitsevista oloista. Neuvo tulee kuin apteekin hyllyltä: matkusta takaisin Venäjälle selvittämään minkälaisessa arkipäivän todellisuudessa oikeasti haluat asua ja miksi. Ideaalia olotilaa ei toistaiseksi ole olemassa, valita voi vain reaalimaailmassa vallitsevista olosuhteista.
Luultavasti nämä ääripäätkään eivät ole muuttumattomia, vaan ilmentävät yksilön mielenmaisemaa jossain prosessin vaiheessa. Ja suurin osa ihmisistä elää elämäänsä ääripäiden välillä, tunnistaa ennakkoasenteita ympäristössään ja elää niiden kanssa parhaansa mukaan, tietoisena omasta valinnastaan asua tässä maassa. Tällainen identiteetti näyttää keskittyvän kieleen ja yhteiseen sosiokulttuuriseen traditioon. Kielteisen kautta se aktivoituu sattumanvaraisesti, lähinnä silloin kun suhde "venäläisyyteen" suomalaisessa julkisessa elämässä jollain tavalla kriisiytyy.
LEENA LIUKKONEN on useissa suomalaisissa tiedotusvälineissä, muun muassa Uudessa Suomessa ja Ylen tv-uutisissa työskennellyt toimittaja ja viestintäammattilainen. 2000-luvulla hän on perehtynyt erityisesti energiaasioihin sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Hän sai ensikosketuksen silloiseen Neuvostoliittoon eurooppalaisen opiskelijajärjestön tehtävissä ja on sen jälkeen ajoittain asunut ja työskennellyt Moskovassa toimittajana.
LEENA LIUKKONEN on useissa suomalaisissa tiedotusvälineissä, muun muassa Uudessa Suomessa ja Ylen tv-uutisissa työskennellyt toimittaja ja viestintäammattilainen. 2000-luvulla hän on perehtynyt erityisesti energiaasioihin sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Hän sai ensikosketuksen silloiseen Neuvostoliittoon eurooppalaisen opiskelijajärjestön tehtävissä ja on sen jälkeen ajoittain asunut ja työskennellyt Moskovassa toimittajana.
