Suomalaisen kulttuurin syvimpiä juuria on M. A. Castrenista lähtien etsitty Euraasian pohjoisten kansojen shamanistisesta perinteestä. Kalevalaisen epiikan ja loitsuston on katsottu tallentaneen jälkiä muinaisista ajattelutavoista.
Anna-Leena Siikalan teos kartoittaa suullisen runoutemme avaamaa shamanistista mielikuvamaailmaa ja kuvaa samalla koko suomalaisen tietäjälaitoksen historiaa. Tietäjän taitoja ja tuonpuoleisen olemusta tarkastellaan muinaisislantilaisen runouden ja saagojen, antiikin ja Lähi-idän myyttien, keskiaikaisten visioiden, siperialaisen ja saamelaisen shamanismin sekä arkeologisen ja kielen kehitystä koskevan aineiston rinnalla.
Loitsuissa ja eeppisissä runoissa suomalaisen shamanismin perintö eli kauan kuten myös haltioituvien tietäjien, karjalaisten arpojien ja sisäsuomalaisten näkijöiden työssä.
Anna-Leena Siikalan shamanismin käsikirja on suomalaisen sielun peruskartoitusta ja syväluotausta. Se on tunkeutumista suomalais-ugrilaisten kollektiiviseen tajuntaan.
