Pietarilainen polkuhevonen kuvaa kirjoittajan kasvua kolmen kulttuurin - suomalaisen, venäläisen ja suomenruotsalaisen - ristipaineessa. Kirjoittajan äidin suku on venäläis-saksalainen, sodassa kaatuneen isän suku suomenruotsalainen, ja hän on käynyt suomalaista koulua. Kertomus ulottuu varhaislapsuudesta ylioppilasikään ja ajoittuu 1940-1950-luvuille. Samalla kirjoittaja luo pienin keinoin elävää ajankuvaa sodanjälkeisestä Suomesta. Punaisena lankana läpi tarinan kulkee kaksi teemaa: menetetyn isän kaipuu ja oman etnisen identiteetin etsintä. Venäläisemigranttien mennyt maailma on erityisen lähellä kertojan sydäntä. Myös suomenruotsalainen ja kannakselainen karjalaisperinne ovat kertomuksessa vahvasti läsnä.
Pietarilainen polkuhevonen kuvaa kirjoittajan kasvua kolmen kulttuurin - suomalaisen, venäläisen ja suomenruotsalaisen - ristipaineessa. Kirjoittajan äidin suku on venäläis-saksalainen, sodassa kaatuneen isän suku suomenruotsalainen, ja hän on käynyt suomalaista koulua. Kertomus ulottuu varhaislapsuudesta ylioppilasikään ja ajoittuu 1940-1950-luvuille. Samalla kirjoittaja luo pienin keinoin elävää ajankuvaa sodanjälkeisestä Suomesta. Punaisena lankana läpi tarinan kulkee kaksi teemaa: menetetyn isän kaipuu ja oman etnisen identiteetin etsintä. Venäläisemigranttien mennyt maailma on erityisen lähellä kertojan sydäntä. Myös suomenruotsalainen ja kannakselainen karjalaisperinne ovat kertomuksessa vahvasti läsnä.
