Sairauksia pidetään yleensä yksilöllisinä tiloina tai tapahtumina, joilla on fysiologiset syynsä ja lääketieteellinen taudinkulku. Kulttuurintutkijat kuitenkin korostavat, että sairauksilla on myös yhteisöllisesti jaetuista kokemuksista syntyviä merkityksiä. Sairauksiin kiteytyy arvoja ja käsityksiä hyvästä elämästä samoin kuin kommentteja sosiaalisista suhteista, huolista ja elämän hauraudesta. Mutta kuinka tiheänä sairauden ja kulttuurin välisen suhteen voisi ymmärtää? Entä millä perusteella voidaan sanoa, että sairaudet ovat kulttuurisia? Ja millä tavoin lääketieteelliset käytännöt ovat myös kulttuurisia käytäntöjä? nnMarja-Liisa Honkasalon Pohjois-Karjalaan sijoittuva etnografinen tutkimus vastaa näihin kysymyksiin tarkastelemalla sydänsairauksien ja kansanperinteen kautta yhden kylän ja sen lähipiirin elämää 2000-luvulla. Lähtöajatuksena on että ihmiset tekevät yhdessä sairauksista kulttuurisia ja muokkaavat samalla oman toimijuutensa kirjoa. Tekijä kuvaa monitahoisesti ihmisten käsityksiä sairauksista ja niiden yhteisöllisistä merkityksistä sekä heidän tapojaan toimia sairauksien ja lääketieteellisten käytäntöjen kanssa. Hänen näkökulmansa on paikallisten ihmisten käsitykset, joihin suodattuu vahvasti terveyskasvatus. Hän osoittaa myös, millaisin ehdoin lääketieteelliset ja ihmisten ”omat” käsitykset voivat kohdata
Sairauksia pidetään yleensä yksilöllisinä tiloina tai tapahtumina, joilla on fysiologiset syynsä ja lääketieteellinen taudinkulku. Kulttuurintutkijat kuitenkin korostavat, että sairauksilla on myös yhteisöllisesti jaetuista kokemuksista syntyviä merkityksiä. Sairauksiin kiteytyy arvoja ja käsityksiä hyvästä elämästä samoin kuin kommentteja sosiaalisista suhteista, huolista ja elämän hauraudesta. Mutta kuinka tiheänä sairauden ja kulttuurin välisen suhteen voisi ymmärtää? Entä millä perusteella voidaan sanoa, että sairaudet ovat kulttuurisia? Ja millä tavoin lääketieteelliset käytännöt ovat myös kulttuurisia käytäntöjä? nnMarja-Liisa Honkasalon Pohjois-Karjalaan sijoittuva etnografinen tutkimus vastaa näihin kysymyksiin tarkastelemalla sydänsairauksien ja kansanperinteen kautta yhden kylän ja sen lähipiirin elämää 2000-luvulla. Lähtöajatuksena on että ihmiset tekevät yhdessä sairauksista kulttuurisia ja muokkaavat samalla oman toimijuutensa kirjoa. Tekijä kuvaa monitahoisesti ihmisten käsityksiä sairauksista ja niiden yhteisöllisistä merkityksistä sekä heidän tapojaan toimia sairauksien ja lääketieteellisten käytäntöjen kanssa. Hänen näkökulmansa on paikallisten ihmisten käsitykset, joihin suodattuu vahvasti terveyskasvatus. Hän osoittaa myös, millaisin ehdoin lääketieteelliset ja ihmisten ”omat” käsitykset voivat kohdata