Tämän kasvatuksen alaan kuuluvan poikkitieteisen työn lähtökohdat ovat yhtäällä sosiokonstruktivistisessa musiikkikasvatuksessa ja toisaalla akustisen kommunikaation teoriassa (Truax 2001). Pääosin pragmatistisen musiikkikasvatusfilosofian alueelle sijoittuvan teoreettisen tutkimuksen päätavoitteena on rakentaa kokonaisjäsennys suomalaisen perusopetuksen kuuntelukasvatukselle. Kuuntelukasvatuksen käsitteellisen jäsennyksen lähtökohtana on akustisen kommunikaation järjestelmien jatkumo puhe-musiikki-äänimaisema. Tutkimustehtävänä on 1) jäsentää käsitteellisesti suomalaisen perusopetuksen kuuntelu-kasvatus kaikille tarpeellisena ja laaja-alaisena kokonaisuutena, 2) perustella sen osa-alueina akustisen kommunikaation järjestelmät sekä 3) määritellä yhteisöllisen kuuntelukasvatuksen eettiset lähtökohdat, tavoitteet ja arviointiperusteet. Työssä sovelletaan filosofisen menetelmän periaatteita, jotka pyrkivät päättelyn sisäiseen johdonmukaisuuteen ja muodostetun teoreettisen kokonaisuuden yhtenäisyyteen. Kuuntelukasvatuksen käsitteellisen jäsennyksen välineet ovat analyysi, argumentaatio ja synteesi, jotka muodostavat tutkimuksen käsitteellis-teoreettisen menetelmän. Työssä hyödynnetään puheen, musiikin ja äänimaiseman kuuntelun ja kasvatuksen tutkimusta. Tutkimuksen päätuloksena on suomalaisen perusopetuksen kuuntelukasvatuksen käsitteellinen jäsennys, joka muodostuu puheen, musiikin ja äänimaiseman kuuntelukasvatuksesta. Jäsennys ottaa akustisen kommunikaation teorian yksilökeskeistä lähestymistapaa laajemmin huomioon kuuntelijan roolin eettisenä äänellisenä toimijana ja yhteisön jäsenenä. Kuuntelukasvatus tukee oppilaiden kasvua parhaiten, jos opetus ja oppiminen tapahtuvat yhtä aikaa kolmella tasolla: kasvamalla yhteisössä, oppimalla yhteisöstä ja toimimalla yhteisön eduksi. Tärkeimmät yhteisöllisen kuuntelukasvatuksen käsitteet ovat eettinen äänellinen toimijuus ja kuuntelukompetenssi. Tutkimus lisää sosiokonstruktivistisesta näkökulmasta ymmärrystä kuuntelun yhteiskuntaa muokkaavasta perustavanlaatuisesta merkityksestä. Tutkimuksen keskeisenä tieteellisenä merkityksenä voidaan pitää akustisen kommunikaation teorian soveltamista laaja-alaisen kuuntelukasvatuksen lähtökohtana. Antamalla teoreettisia välineitä kuuntelukasvatuksen käytännön kehittämiseksi työ tukee kuuntelukasvatuksen teorian uudelleenarviointia ja opetuksen järjestämistä Suomessa. Työssä ehdotetaan, että ääniympäristön kokemuksellinen, kriittinen ja eettinen kuuntelu nostetaan musiikkikasvatuksessa musiikillisen äänen kuuntelun rinnalle. Siten tutkimus tuo musiikkikasvatuksen teoreettiseen keskusteluun musiikin esittämistä ja kuuntelua laajemman näkökulman. Lisäksi tutkimuksessa esitetään, että perusopetuksen kuuntelukasvatus koskee lähtökohtaisesti koko kouluyhteisöä ja peruskoulun kaikkia oppiaineita. Tutkimus osoittaa, että kuuntelukasvatus, jossa korostuu kuuntelun dialogisuus, edistää kuuntelun yhteisöllisen ja eettisen merkityksen tiedostamista koulun arjessa, kasvatuksessa ja oppimisessa.
Tämän kasvatuksen alaan kuuluvan poikkitieteisen työn lähtökohdat ovat yhtäällä sosiokonstruktivistisessa musiikkikasvatuksessa ja toisaalla akustisen kommunikaation teoriassa (Truax 2001). Pääosin pragmatistisen musiikkikasvatusfilosofian alueelle sijoittuvan teoreettisen tutkimuksen päätavoitteena on rakentaa kokonaisjäsennys suomalaisen perusopetuksen kuuntelukasvatukselle. Kuuntelukasvatuksen käsitteellisen jäsennyksen lähtökohtana on akustisen kommunikaation järjestelmien jatkumo puhe-musiikki-äänimaisema. Tutkimustehtävänä on 1) jäsentää käsitteellisesti suomalaisen perusopetuksen kuuntelu-kasvatus kaikille tarpeellisena ja laaja-alaisena kokonaisuutena, 2) perustella sen osa-alueina akustisen kommunikaation järjestelmät sekä 3) määritellä yhteisöllisen kuuntelukasvatuksen eettiset lähtökohdat, tavoitteet ja arviointiperusteet. Työssä sovelletaan filosofisen menetelmän periaatteita, jotka pyrkivät päättelyn sisäiseen johdonmukaisuuteen ja muodostetun teoreettisen kokonaisuuden yhtenäisyyteen. Kuuntelukasvatuksen käsitteellisen jäsennyksen välineet ovat analyysi, argumentaatio ja synteesi, jotka muodostavat tutkimuksen käsitteellis-teoreettisen menetelmän. Työssä hyödynnetään puheen, musiikin ja äänimaiseman kuuntelun ja kasvatuksen tutkimusta. Tutkimuksen päätuloksena on suomalaisen perusopetuksen kuuntelukasvatuksen käsitteellinen jäsennys, joka muodostuu puheen, musiikin ja äänimaiseman kuuntelukasvatuksesta. Jäsennys ottaa akustisen kommunikaation teorian yksilökeskeistä lähestymistapaa laajemmin huomioon kuuntelijan roolin eettisenä äänellisenä toimijana ja yhteisön jäsenenä. Kuuntelukasvatus tukee oppilaiden kasvua parhaiten, jos opetus ja oppiminen tapahtuvat yhtä aikaa kolmella tasolla: kasvamalla yhteisössä, oppimalla yhteisöstä ja toimimalla yhteisön eduksi. Tärkeimmät yhteisöllisen kuuntelukasvatuksen käsitteet ovat eettinen äänellinen toimijuus ja kuuntelukompetenssi. Tutkimus lisää sosiokonstruktivistisesta näkökulmasta ymmärrystä kuuntelun yhteiskuntaa muokkaavasta perustavanlaatuisesta merkityksestä. Tutkimuksen keskeisenä tieteellisenä merkityksenä voidaan pitää akustisen kommunikaation teorian soveltamista laaja-alaisen kuuntelukasvatuksen lähtökohtana. Antamalla teoreettisia välineitä kuuntelukasvatuksen käytännön kehittämiseksi työ tukee kuuntelukasvatuksen teorian uudelleenarviointia ja opetuksen järjestämistä Suomessa. Työssä ehdotetaan, että ääniympäristön kokemuksellinen, kriittinen ja eettinen kuuntelu nostetaan musiikkikasvatuksessa musiikillisen äänen kuuntelun rinnalle. Siten tutkimus tuo musiikkikasvatuksen teoreettiseen keskusteluun musiikin esittämistä ja kuuntelua laajemman näkökulman. Lisäksi tutkimuksessa esitetään, että perusopetuksen kuuntelukasvatus koskee lähtökohtaisesti koko kouluyhteisöä ja peruskoulun kaikkia oppiaineita. Tutkimus osoittaa, että kuuntelukasvatus, jossa korostuu kuuntelun dialogisuus, edistää kuuntelun yhteisöllisen ja eettisen merkityksen tiedostamista koulun arjessa, kasvatuksessa ja oppimisessa.
